Morjes taas! Nyt tämä postaus keskittyy vielä alokaskauteen ja siihen mitä kaikkea ollaan tehty ja opittu.
Perjantaina oli paluu takas kassulle ja saavuttiin ripotellen tupaan ja hiljaisuus tais olla vähän myöhemmin. Lauantaina oli jo ihan täys kunnon päivä ja opeteltiin tetsausta. Eli ryömittiin, kontattiin ja käveltiin aseiden kanssa. Sitä ajattelee et helppoahan se on, mutta joo ei ole. Siinä päällä kun on ensin sirpaleliivi, tetsari, päässä kypärä ja kainalossa vielä ase niin tekeminen hankaloituu. Onneks tätä on vielä enemmän luvassa!
Lauantaina päästiin kokeilemaan myös virtuaalista koulutusympäristöä eli opeteltiin tietokoneilla taistelijan etenemisiä.
Sunnuntaina oli kuuluisan "SUOJELUHÄLYTYSS" -hälytyksen opettelua. Siitä mä tykkäsin. Myöhemmin opeteltiin ampuma-asennot polvelta ja pystystä. Tässä huomas että ne omat käsilihakset ei oo niin vahvat mitä ajattelee. Hyvin näistäkin koulutuksista kyllä selvittiin.
Meille kauheasti lupailtiin sunnuntai herätystä eli herätys olisi vasta 8 aikaan, mutta tosin kävi. Meillä taisi olla sunnuntaina muonituskeskuksessa ruokailu (koronan takia ei olla syöty mukessa kuin muutama kerta ennen tätä) ja jotenkin sen takia herätys oli samaan aikaan mitä ennenkin.
Ja uuteen viikkoon! Tän viikon tuun muistamaan jonkun aikaa ainakin hyvin.
Maanantaina oli taas ampumaratapäivä. Ammunnat meni ihan ok ja syötiin lounas taas maastossa ampumaradan vieressä. Kun lähettiin ampumaradalta takasin päin kävelemään ja väliin alkoi muodostumaan liian pitkiä välejä. Edellä alkavat alkoi juosta niitä kiinni ja niin piti munkin, mutta astuin jonkun ihmeen kiven tai ison kävyn päälle ja nyrjäytin mun nilkan.
Hetken aikaa se tuntu että ois menny koko nilkka ihan p*skaks, mutta pysähdyin siihen hetkeks ja muut meni ohi. Oli tosi kiva huomata että melkein kaikki kysy että ootko kunnossa tai tarviitko vettä <3.
Sain käveltyä kuitenkin erittäin hitaaseen tahtiin takas yksikköön. Tää oli semmonen tilanne missä meinas kyyneleet lentää kivusta mut ärräpäitä tuli pihalle. Halusin kumminkin osallistuu iltapäivän koulutukseen (mikä ei sinänsä ollut ehkä järkevin päätös), jossa mentiin ylös ja alas ja ylös ja alas. Loppupäivän siirtymiset menin vemppa (eli vapautustaistelijaa)-muodossa.
Tiistaina oli sit veksi (varuskuntasairaala) reissu tiedossa ja tuomio oli 4 VMTL (vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta) päivää. Sain tukisiteen mun nilkkaan (mitä kyllä käytän vieläkin :)) ja sit takasin yksikköön ja sieltä koulutukseen. Tiistaille oli laitettu taisteluensiapua (yay kiristysside) ja poteroiden kaivamista. Osallistuttiin taisteluensiapuun ja kun muut kaivo poteroita niin mä keräsin puoli pakillista mustikoita. :|
Illalla meillä oli virkistyskonsertti ja se kyllä virkisti. Meille jaettiin munkit ja colaa, nam, ja yhtään ei haitannut (ainakaan mua) se, että taivaalta vähän ripotteli. Se konsertti oli menestys!
Keskiviikkona oli taas uusi ampumarata päivä ja päästiin ampumaan polvelta ja seisten. Ihan hulluu ampuu yhtäkkiä polvelta tai seisten! Niin erilaista kuin maaten. Päästiin myös opettelemaan vähän telamiinosta, käsikranaateista ja kertasingoista. Ne oli mielenkiintosia! Ja keskiviikkona alko satamaan ihan hirrveesti ja kyllähän sitä mietti vähän et sos, millasta ois olla mehässä sateella. Mut sit ajattelin et noh otan tästä nyt kaiken ilon irti minkä saan.
Torstaina oli lisää kertausta telluista, käkreistä ja keseistä. Ja liinis.
Yks asia mikä on mua yllättäny niin on se, että ollaan istuttu oppitunneilla pohtimassa esim. ampuma-aseen käytön etiikkaa, oppimassa sodan oikeussääntöjä tai yksittäiseen taistelijaan kohdistuvia säädöksiä ja lakeja. Nää on mun mielestä ollut tosi mielenkiintosia. Meille osu perjantaille etiikasta oppitunti.
Päästiin myös kokeilemaan ja opettelemaan toimintaa vartiossa tai vartiopaikalla.
Viikonlopun aikana harjoiteltiin kääntyviin tauluihin ampumista, avotulen tekoa (ja kehitettiin kätevät tulipussit! Niistä lisää myöhemmin) ja pakattiin kenttävarustus seuraavan viikon mehää varten!!
Mehä- ja valaviikko!
Maanantaina oli neljäs ampumaratapäivä meillä ja nyt ammuttiin kääntyviin tauluhin! Se toi ihan oman jännityksensä ampumiseen. Ammunnat meni ihan ok taas omalta osalta. Ainut miinus oli se että hukkasin mun kenttälakin sinne radalle. Ugh.
Ampumisen ja lounaan jälkeen meillä oli marssi tiedossa. Tehtävänä oli suorittaa jalkamarssi n. 6km (muistaakseni) ampumaradalta meidän harjoitusalueelle. Se harjoitusalue oli ihan siinä kasarmin vieressä. Tälle viikolle oltiin ymmärtääkseni luvattu sadetta ja varsinkin keskiviikolle, mutta mä en kyllä tuntenut yhtäkään vesipisaraa mun ihollani.
Mehästä ei tuu mieleen mitään sen kummempaa mieleen, mutta meillä alkoi kiertämään monniflunssa (=uuden saapumiserän myötä alkanut nuha). Mä jouduin kans tän nuhan kierteisiin ja niin kyllä joutui moni muukin.
Meidän mehä oli kuulemma aika rentoa vielä (ja niin se kyllä oli), vaikka tehtiinkin ja opeteltiin uusia asioita. Päästiin olemaan vartiossa, jakamaan ruokaa, kaivamaan telamiinoja, kasaamaan telttaa, opettelemaan valalaulua ja virttä valaa varten.
Masentavin hetki mehässä oli torstaina, kun meillä oli valakenraali ja käytiin yksikön takapihalla mutta ei menty yksikköön. Tässä kohtaa tuli se "niin lähellä mutta kaukana" fiilis. Onneks sit perjantaina pääs takas.
Perjantaina oli kauan odottettu vala! Palattiin aamulla kassulle takas ja pistettiin kalusto kuivumaan ja sen jälkeen oli asehuoltoa ja henkilökohtasta huoltoa.
Meillä on suihkuja yhteensä viis, joista kaksi oli aluks rikki ja sit yksi meni viel vähän myöhemmin rikki eli meillä on tadan kaksi suihkua käytössä ja toinen niistä on vanhojen (jota mekin siis saadaan käyttää mut vanha saapumiserä jyrää sen suihkun käytössä) eli meillä on periaatteessa 1.5 suihkua käytössä. Eli perjantaina oli pika suihkut jokaisella tiedossa.
Vala tuntu tosi pitkältä ja muutama tyyppi viestikomppaniasta pyörty. Se oli hauska ku kuulu vaan "humps" ja se kaatu maahan. Muutama muu pudotti kans polvelle tai istumaan maahan.
Itä-Suomen viestipataljoonan lisäks valaan osallistu Karjalan huoltopataljoona eli meitä oli kaks pataljoonaa valassa. Koko vala striimattiin ja ainakin mun poikaystävä seuras sen kokonaan ja spottas mut sieltä!
Valan jälkeen meistä tuli jääkäreitä. Mut ai että se oli juhlallinen hetki vaikka läheiset ei olleetkaan paikalla! Tupalaisten kanssa kun illemmalla puhuttiin ni kyllä toi vala on tunteikas hetki!
Perjantai menikin siinä mehästä toipuessa, lomille lähdön fiilistelystä ja haaveiden kaatumisen pelosta.
Lauantaina oli HAAVEET KAATUU -päivä, mutta sitä ennen laitettiin kalusto kasaan, huollettiin aseet ja syötiin.
Haaveet kaatuu -hetki oli jännittävä ja kuumottava. Ennen inttiä olin ihan sata varma että haluun sotilaspoliisiks ja AUK:iin. Ensimmäisten kahden viikon aikana mun mieli käänty komentopaikkalinjan suuntaa ja kopa-AUK:iin ja sit lomien ja kahden seuraavan viikon aikana kuljettajaks.
Me järjestäydyttiin auditorioon ja luutnantti piti siinä ensin ohjelmaa ja sit kapteeni tuli ja läväytti nimet ja koulutushaarat seinälle. Ja nyt musta tulee sotilaskuljettaja!
Lomille pysty lähtemään hyvillä mielin!
Noin tunti ennen lomille lähtöä tuli käsky pakata kenttävarustus (ns. metsävarustus, tää sama mikä pakattiin edellisellä viikolla mehää varten) ja kaikki (varsinkin meijän tuvan alig) alko kuumottelemaan et paloko lomat alta. Onneks ei palanu!
Päästiin lähtemään kahden viikon lomille jääkäreinä. Nyt tulevana sunnuntaina olis aika palata kassulle ja alottaa koulutushaarakausi! Innolla odotan mitä kaikkee päästään tekemään ja mitä kaikkee opitaan!
jääkäri Honkanen
